Cha Cha Cha!
Nyt on se aika vuodesta, kun halutaan saada maailma valmiiksi juhannukseen mennessä. Kevät on kasvun aikaa – ja vielä on viikkoja jäljellä. Missä kohtaa projektikalenteria & pipelinea siellä mennään?
Loppukiri on hyvä asia – ilman dead linea olisi moni oivallus jäänyt syntymättä ja palvelu lanseeraamatta. Aikataulut on tehty noudatettaviksi, tavoitteet saavutettaviksi ja ylitettäviksi. Kasvutavoitteet työelämässä tuntuvat jokaisessa työviikossa, rooliin katsomatta – silloinkin, kun kasvu edellyttää vähentämistä. Silloinkin joku kasvaa – ja paiskii hommia kahden tai kolmen edestä. Niin se vain on – jatkuva muutos, uuden oppiminen ja yllättävänä vellova toimintaympäristö pakottavat meistä jokaisen olemaan liikkeessä – ja aina valmiina. Cha cha cha! Sitä se on tulevaisuudessakin, usko pois.
Heti, kun saat tilaisuuden pysähtyä, tee se ja mieti: Mitä, jos kasvatkin vielä?
Enkä tarkoita nyt välttämättä uutta kasvuloikkaa tai myyntitavoitteita, vaan sinua.
Dan Soback, tunnettu johtamisalan kouluttaja ja vaikuttaja, puhuu paljon valmentavasta johtajuudesta ja kasvun suunnista. Kasvu voi olla eteenpäin, ylöspäin tai sisäänpäin. Kun tarvitset kirittäjää ja tavoitteellista tekemistä, tarvitset personal trainerin. Kun on aika ottaa vähän perspektiiviä – zuumata ulos ja katsoa omaa tekemistä uudesta näkökulmasta, tarvitset ajattelukumppanin. Sitten on ne hetket, jolloin kaipaat kuuntelijaa ja empatiaa, ihmistä kanssakulkijaksi. Sitä on valmentava johtajuus – ja se on taito, jonka voi oppia. Ja sitä on myös coaching
Se lähestyvä mittumaari. Mitä, jos teet itsesi kanssa vähän juhannustaikoja ja päätät, että lomaltapaluun jälkeen vastaat omasta kasvustasi itse. Laita alitajuntasi hommiin:
Mitä tavoittelen?
Mitä työelämältäni haluan?
Mitä uutta haluaisin oppia?
Minne olen menossa?
Mitä aion tehdä tavoitteideni eteen heti seuraavaksi, heti lomien jälkeen?
Kysymättä noita Käärijältä, veikkaan, että jo tähän mennessä on tarvittu niin rohkeutta toimia (eteenpäin!), tilannetajua ja uskallusta heittäytyä (ylöspäin!) että vähän sitä empatiaakin.
Viikonloppuja ja viisufinaalia kohti!
Terveisin,
Henna
