Mitä sinä tavoittelet?
Kuten moni muukin blogipostaus, tämäkin alkaa pohdinnalla pandemian vaikutuksista työn tekemiseen. Tavat, tilat ja tavoitteet muuttuivat. Tai ainakin kaksi kolmesta muuttui. Pandemian seurauksena moni tuli lomautuksen, irtisanomisen tai työn mielekkyyden katoamisen jälkeen siihen tulokseen, että työllä on muutakin merkitystä kuin ajan vaihtaminen rahaksi.
Nyt valloilla sanotaan olevan “työnvaihtobuumi” kun itselle mielekästä työtä etsii kovin moni. Nekin, joille työminä on ollut tärkeä henkireikä esimerkiksi ruuhkavuosien keskellä, hyppäävät rohkeasti tyhjyyteen etsimään sitä “omaa juttua”, jossa työpanos, merkityksellisyys ja vapaa-aika ovat kaikki yksilölle sopivalla tavalla tasapainossa.
Työrooli voi parhaimmillaan täydentää ja tukea hyvinvointia sekä luoda tunteen oman elämän hallinnasta ja tekemisen merkityksellisyydestä. Tästä pääsemmekin blogipostauksen varsinaiseen aiheeseen: Väitän, että merkityksellisyys on tunne, siinä missä viha, kateus, ilo, suru tai tyytyväisyys. Hyvin yksinkertaistettuna: Tunteet hallitsevat toiminnastamme välitöntä ja irrationaalista puolta, rationaalinen ja järkevä, ennakoiva otsalohkomme, sitä toista. Tunteet vaikuttavat toimintaamme. Yleisesti ottaen positiiviset tunteet vievät meitä eteenpäin, epämiellyttävinä kokemamme tunteet yleensä poispäin tavoitteistamme.
Merkityksellisyys on tunne
Koemme epämiellyttävät tunteet fyysisesti voimakkaammin kuin positiiviset: pelko jähmettää tai saa pakenemaan, viha taistelemaan kun taas tyytyväisyys on lähinnä tuntemuksen “Meh, ihan kiva.” ja jatkamme samalla tavalla. Tutkimusten mukaan tunnemme molempia tuntemuksia kuitenkin yhtä paljon, mutta kiinnitämme huomiota epämiellyttäviin herkemmin, koska savannilla ne olisivat saaneet meidät pysymään hengissä. Tunteita emme voi hallita, mutta omilla valinnoilla voimme vaikuttaa siihen, minkälaisen käsityksen omasta elämästämme tai yksittäisestä tilanteesta muodostuu. Positiivisia tunteita voi opetella huomaamaan enemmän ja niitä on mahdollista kultivoida vaikeissakin tilanteissa. Haastan siis aktiivisesti itseäni kokemaan empatiaa, astumaan toisen saappaisiin ja arvostamaan eriävää näkökulmaa. Kun puhun edellä mainituista taidoista, tarkoitan niillä kokonaisuudessaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja, jotka linkittyvät merkittävästi oman työmme subjektiiviseen merkityksellisyyden kokemukseemme.
Epävarmuus syö merkityksellisyyttä
Eettinen kuormitus tuntuu riittämättömyytenä tai jatkuvana tunnekuormituksena. Sitä koetaan erityisesti aloilla, jossa omalla työllä on vaikutusta muiden ihmisten elämään, kuten sosiaali- ja terveysaloilla, tai esihenkilötyössä. Kun työtään ei pysty tekemään mielestään tarpeeksi hyvin, kuormittuu ja lopuksi jää pitkälle sairaslomalle lataamaan akkujaan, ottaa opintovapaata ja alkaa etsiä uutta suuntaa, tai suoraan päätyy vaihtamaan työtään. Koska tunteet vaikuttavat siihen, miten näemme ja koemme maailmamme, turhautuneena ei työnsä hyviä puolia ja mahdollisuuksia ole helppo nähdä. Merkityksellisyys kuihtuu ja katoaa.
Omien arvojen ja voimavarojen tasapaino
Jos työpaikalla ei ole määritelty, mikä on riittävän hyvä tulos ja mitä se tarkoittaa käytännössä, on työhyvinvointi jo vaarantunut. Korjaamattomina nämä työn tekemisen epäkohdat ovat paitsi yhteiskunnallisesti kalliita virheitä, puhumattakaan inhimillisestä turhasta kärsimyksestä, joita se aiheuttaa.
”Mitä minä oikeasti haluan?” kuulin monen kysyvän coachingissa ja epävirallisissa etäkahvitteluissa. En voikaan enää olla näkemättä yhteyttä eettisen kuormituksen, työn merkityksellisyyden etsimisen ja arvojen tiedostamattomuuden kesken. Ei ihme, että monella alalla koetaan työvoimapulaa. Myös työasiat aiheuttavat tunteita. Esimerkiksi yrityksen visio, joka ei aiheuta tunteena innostusta, ei kyllä aiheuta mitään muutakaan, kehityksestä puhumattakaan. Tunteita ei voi kytkeä pois päältä, mutta niiden vaikutukseen on mahdollista vaikuttaa. Haluankin haastaa sinua: Jos et tiedä, mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä, minkälaisissa tilanteissa koet mielekkyyttä? Mistä kumpuaa motivaatiosi työhön? Jos se on pelkkä raha, mitkä asiat estävät sinua tekemästä mahdollisimman rahakasta, mutta muutoin epämiellyttävää työtä?
Tunnistan itseni, mistä aloitan?
Voisin sanoa suoraan, että varaa itsellesi, tiimillesi tai työyhteisöllesi coachausta ja etsitään vastauksia yhdessä. En kuitenkaan sano niin, vaan kannustan ensin pohtimaan itselleen tärkeitä asioita hyvin yksinkertaisen harjoituksen muodossa:
Listaa 10 itsellesi tärkeää asiaa. Näitä voi olla esim. lapset, ura, palkka, oma hyvinvointi jne. Pyri olemaan brutaalin realistinen: Mihin käytät eniten aikaa? Mistä pidät eniten?
Sen jälkeen tee toinen lista, johon listaat ne siihen järjestykseen, missä toivoisit niiden olevan.
Tarkastele listoja vierekkäin. Tässä kohdin puoliso, hyvä työkaveri tai coach on avuksi. ¨Minkälaisia valintoja sinun pitäisi arjessa tehdä, jotta toiveesi toteutuisi? Vastaako toive käytäntöä?
Kun tulet tietoisemmaksi omista valinnoistasi, alat hahmottaa arvopohjaasi paremmin. Tällöin kykenet tekemään valistuneempia valintoja ja päätöksiä, kohti merkityksellisempää (työ)elämää. Oma coach kannustaa, tukee ja auttaa tässä prosessissa.
Jaana Sielunahjo on energinen ja innostava työvalmentaja, business coach ja tunnetaituruuskouluttaja, jonka juuret ovat voimakkaasti ratkaisukeskeisyydessä ja jatkuvassa uteliaisuudessa kaikkea uutta kohtaan. Jaanan kuulee usein puhuvan intohimoisesti työn merkityksellisyydestä, mielekkyydestä ja tunteiden vaikutuksesta toimintaamme.